Jälleen oli koittanut se elokuun puolivälin viikonloppu, jonka sunnuntaipäivänä oli mahdollisuus olla osallistujana tai muuten nauttia tunnelmasta Räikän puistojuoksussa.
Kesän pitkä helleaalto oli laimentunut tavanomaiseksi kesäsääksi jo viikko sitten ja lauantaina oli saatu maistiaisia syksystäkin; merellä myrskysi ja maalla tienoita pieksivät rankatkin sadekuurot kolean lämpötilan saattelemina.
Sunnuntai valkeni kuitenkin aurinkoisena ja sääennuste lupaili korkeintaan puolipilvistä. Vaikka lämpöä ei luvattu täyteen kahteenkymmeneenkään asteeseen, oli kuitenkin olemassa eväät kauniin sunnuntaisen iltapäivän viettoon.
Toimitsijoiden toimesta suoritettiin hyörinää ja pyörinää, kun jo aamuvarhaisesta lähtien laitettiin paikkoja kuntoon; teltat pystyyn, penkit ja pöydät paikoilleen, ilmoittautumislaitteistot vireeseen, makkaragrilli paikalleen ja kaikkein näyttävimpänä, perinteinen lähtö- ja maaliportti kohotettiin koko komeuteensa Räikän urheilupuistossa sijaitsevan kilpa-areenan keskelle.
Kilpailijat tukijoukkoineen alkoivat saapua. Monet olivat käyttäneet hyödykseen ennakkoilmoittautumis- ja -maksumahdollisuuden, mikä sujuvoittikin numerolapun hakemista, kun ne olivat kirjekuorissa valmiina noudettaviksi.
Virallisen alkamisajan lähetessä puistosta alkoi raikua taustamusiikki ja perinteinen juontajamme Olli-Pekka Toikkonen otti ohjat ja alkoi dynamon lailla nostaa niin kilpailijoiden kuin tukijoukkojenkin henkistä energiatasoa itse tapahtumaa varten.
Aloitettiin, kuten yleensäkin, pienimpien sarjoista. Luonnollisesti puhdas kilpailullisuus ja voiton tavoittelu ei vielä tässä sarjassa noussut esiin, vaan paremminkin oli kyseessä uusi kokemus, jopa seikkailu, ja huoltajien tuki saattoi joskus olla tarpeen juoksijoiden rohkaisemiseksi pysymään reitillä ja jaksamaan maaliin asti. Ihan hienosti pienet kilpailijat kuitenkin urakan selvittivät.
Joitakin sarjoja jouduttiin jakamaan useampaan erään, jotta saatiin vältettyä ruuhka juoksureitillä ja varmistettua, että ajanotto saatiin onnistuneesti tehtyä.
Palkintoja jaettiin aina parin sarjan välein, jotta odotteluajat eivät venyneet liian pitkiksi.
Aurinko paistoi, ja hienosti meni. Lähtöjä juostiin ja maaliin tultiin juontaja OP:n innostaessa ja kannustaessa juoksijoita parhaimpaansa.
Mutta sitten tapahtuikin käänne. pilvilautat alkoivat peittää aurinkoa ja tuuli alkoi yltyä puuskittaiseksi. Ja eivätkös ensimmäiset, tunnusteluluonteiset sadepisaratkin alkaneet ilmaantua tuulen tuomina. Ja niin alkoi sää muuttua karaisemaan vähän juoksijoitakin, koska ponnistelua ei sää varsinaisesti haitannut, mutta enemmänkin toimitsijoita, koska tulospalvelun elektroniikka piti siirtää suojaan ja paperiset lähtölistat sekä tulosliuskat piti varjella pysymään lukukelpoisina.
Heittipä tuuli vielä grilli- ym kioskiteltankin urheilukentän puolelta metalliaidan yli puiston laidalle, mikä oli sinänsä yllätys, koska teltta oli jopa kiinnitetty mainittuun metalliaitaan, mutta niinpä vain pääsivät luonnonvoimat ilkkuen osoittamaan mahtiaan ihmispoloille. Sadekuuroja tuli ja meni, mutta minkä kesä kastelee, sen viimeistään auton sisätilan lämmitin kotimatkalla kuivaa, kuten sanonta menee.
Nämä sattumukset eivät haitanneet juoksutoimintaa, vaan hienoja suorituksia nähtiin. Mitä vanhempiin sarjoihin päästiin, sitä enemmän oli nähtävissä, että kokemusta juoksemisesta ja jopa kilpaa juoksemisesta oli.
Joka sarjassa oli ponnistelun riemua, itsensä - tai kaverin - voittamisen iloa ja maaliin pääsemisen helpotusta, mutta oli joitakin suorituksia, jotka erityisesti kiinnittivät yleisössä mukana olleiden takavuosien kovien menijöidenkin huomiota.
Sarjassa pojat 11 ihasteltiin voiton ottaneen Kalle Välimäen teknisesti voimakasta ja vauhdikasta menoa.
Sarjassa tytöt 7 nähtiin hieno loppukiritaistelu ei aivan kärjessä, mutta sijoilla 6-8, kun Eevi Asuintupa, Olivia Huhtanen ja Olivia Nivala tulivat aivan yhtenä rintamana maaliin.
Sarjassa tytöt 11 Giselle Rönkkö hallitsi kisaa selvällä erolla aina loppusuoralle asti, mutta Hilla Honkala tarjosi taktisesti kypsällä juoksulla - aloitti rauhallisesti, mutta nousi matkan kuluessa ja oli loppusuoran kirillä päästä yllättämään Gisellen; jäi vain senteistä kiinni - tiukan vastuksen.
Tällaisissa merkeissä nähtiin, kuultiin ja koettiin Räikän puistojuoksun neljäs kerta. Vaikka sää ei suosinut ihan yhtä hyvin kuin edellisillä kerroilla, nähtiin kuitenkin iloista menoa ja yhdessäoloa, minkä tarjoaminen on ollutkin tapahtuman tavoitteena.
Kiitos osallistujille, heidän tukijoukoilleen, toimitsijoille ja tapahtuman taustatukijoille!
Eiköhän ensi vuonna nähtäne samoissa merkeissä!
