Vihdoin koitti SE päivä, jolloin iloiseen kirmaisuun Räikän urheilupuistossa ei enää tarvinnut laskea aamuja, vaan päästiin sonnustautumaan juoksuvarusteisiin ja saapumaan paikalle.
Sää suosi tapahtumaa ja lämpötila oli hellelukemissa. Eipä ollut pelkoa sormien tahi varpaiden palelemisesta, kun aurinko paistoi ja lämmin tuuli vilvoitti sen minkä pystyi.
Jo varhain aamulla toimitsijat kokoontuivat paikalle pystyttämään telttoja ja komeaa maaliporttia, laittelemaan valmiiksi palkintopöytiä, mehutarjoilua, makkaranpaistopaikkaa sekä buffettia, jotta kaikki olisi valmiina iloista tapahtumaa varten.
Kello yhdentoista jälkeen alkoi paikalle saapua pieniä juoksijoita vanhempiensa saattelemina ilmoittautumaan mukaan tapahtumaan. Joitakuita saattoi vähän jännittääkin tuleva juoksunsa, mutta pääosin ilmassa väreili iloinen odotus.
Vihdoin koitti puolen päivän hetki, ja juoksut päästiin aloittamaan. Tai oikeastaan oltiin jo vähän yli puolesta päivästä, koska jono ilmoittautumisessa pääsi yllättämään pituudellaan, joten lähtöä jouduttiin siirtämään aavistus eteenpäin, jotta kaikki ehtivät mukaan.
Ja vihdoin siis juoksut alkoivat.
Nuorimpien sarjoista aloitettiin ja edettiin kohti nousevia ikiä ja piteneviä matkoja.
Kaikkein eniten puhdasta liikunnan riemua oli nähtävissä ihan nuorimpien (7 v ja nuoremmat) sarjoissa, joissa ei oltu liikkeellä kilpailuhengen innoittamana, vaan paljolti kavereiden mukana. Osa juoksijoista sai tukea ja turvaa vanhemmistaan, jotka saivat saattaa kilpailijaa (mutta kuitenkin häiritsemättä toisten kilpailijoiden juoksua).
Iloisesti päästiin juniorisarjoissa maaliin, minkä jälkeen kaulaan pujotettiin osallistumismitali ja saatiin nauttia mehua hikisen urakan päälle.
Vähän vanhempien sarjoissa, kun myös kilpailulla ja keskinäisellä kamppailulla alkoi olla vähän merkitystä, nähtiin komeita juoksuja ja kamppailuja sekä loppusuoran pinnistyksiä. Tiedä häntä, oliko varsinkaan nuoremmista kuinka moni nähnyt edellisiltana myöhään Topi Raitasen komeaa 3000 metrin esteiden Euroopan mestaruusjuoksua, mutta ainakin innosta päätellen voi hyvinkin olla kasvamassa uusia reippaita juoksijapolvia.
Kun kaikki juniorisarjat olivat juosseet, pidettiin juhlallinen, mutta rento palkintojenjako, jossa kunkin sarjan kolme parasta sai palkinnot suorituksistaan.
Ihan viimeisenä pääsivät aikuisten sarjojen juoksijat kiertämään rataa kovan keskinäisen kilpailun merkeissä ja sitten olikin tämänvuotinen tapahtuma valmis.
Järjestäjien puolesta kiitetään vielä kaikkia juoksijoita ja heidän tukijoukkojaan. Saatiin nauttia kauniista päivästä ja toivottavasti iloinen kirmaisu yhdessäolon merkeissä toteutui itse kullekin.
Voi hyvinkin olla, että ensi vuonna taas tavataan näissä merkeissä, jotta päästään lunastamaan sana "perinteinen" mukaan tapahtuman nimeen.
Muistoja voi vielä verestää katsomalla ylävalikon kohtaa "Kuvia tapahtumasta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti